Isot kalat myyään.

Jees, pakko lainata siskon otsikko-ideaa.. :D Mitähän sitä kirjoittaisi.. Oon jotenkin ihan pihalla ja on ihan tosi kummallista, että yritän tässä kerrankin taas räpeltää jotakin kirjoitusta.. Se ikuisuus sitten lupaamani reissuposti alkaa olla melko valmis, muttei ihan vielä..:)  

trés chic

Meillä on siis hieman noita chicksejä ja ne on siellä missä meidän konikin oli kesällä. Poikkeuksena vaan se, et noi bitchit on siellä talvellakin. Tästä pääsenkin sitten loistavasti maanantain tapahtumiin.

Lähdin siis innokkaana jo joskus puol yhden aikaan ajeleen sinne ja aattelin kärrätä hiekkaa kanasten naposteltavaksi ja jynssätä niiden juoma ja ruoka-astioita. 

Noh ajoin sinne talon pihaan ja näin ambulanssin. Aattelin, et siellä on taas joku verensokerirulijanssi. Ajoin navetalle ja rupesin touhuamaan. Paikalle pätkähti Anteron ja Veikon naapuri, sellasena tärisevänä ja sano: ''On vähän huonoja uutisia... Veikko on kuollu.'' Se selitti muutakin siinä ja mä soitin äkkiä äitille. Annoin tilanneraporttia ja se alko soitella sukulaisia läpi. Mä touhusin kanojen kanssa ja menin sitten sisälle n. tunnin päästä kun poliisit tuli kanssa sinne. Sit tunnin päästä tuli ruumisauto. Mummokin tuli sinne ruumisauton lähtiessä. Yritin siinä sitten olla mummun ja Anteron tukena ja tarjoilin kahvia ja autoin lämmittämisessä.  

En erityisesti murtunut, tietysti kuolema on aina kamalaa ja surullista, mutta mä olin ehkä enemmän järkyttyny siitä, kuinka rankkaa se oikeesti on kun melko läheistä sukulaista kannetaan jalat suorana ulos. Ehkä olin jotenkin järkyttynyt siitäkin, kuinka omituinen suhde kuolemaan mulla on aiemmin ollu elokuvien ja telkkarin ansiosta... Toisaalta kamalaa olis ollu sekin, et jos mä olisin löytäny Veikon. Mähän olisin ollu ihan paniikissa.

Tällasta meininkiä siis. Hitto. Mä aattelin aluks et kirjotan jotain muutakin, mutten muista enää mitä mun piti kirjottaa... Lähen käväsee koulussa ja tuun tunnin päästä hyppimään, joten toivottavasti sit muistan mitä piti kirjottaa...