Viva La Fucking Vida!

Nyt, ensimmäisen kerran, lunastan lupaukseni, jonka olen esittänyt aiemmassa viestissäni. Valotan teille hieman suhdettani Coldplay-yhtyeeseen. Tekstiä saattaa vähän rajoittaa tää ihme yrjömigreeni, mikä mulla on koko päivän ollu ja päätä juilii edelleen.. Mutta aiheeseen.. :D

Coldplay on lontoolainen pop rock yhtyeeksi luokiteltava bändi, jonka
keulakuvana on Chris Martin, näyttelijä Gwyneth Paltrow'n puoliso tai ex-puoliso, en ole niin kiinnostunut että voisin sitä tietää. No tässä oli tämä virallinen esittelyosa. Kyseessähän on oikeasti sellanen mukahyvä bändi, jota kuuntelee ne jotka ei uskalla tykätä oikeesti mistään ''hurjista'' rock-bändeistä. Siitä siis johtuu se, että se on palkittu moneen otteeseen kaikenmaailman palkinnoilla.

Kuten edellisestä postauksesta voitte päätellä, minä en oikein tykkää tästä yhtyeestä. Ja ehkäpä suurin syy siihen on se, että en voi sietää laulajan munatonta voihkintaa, jota joku kutsuu lauluksi. Kun pitäisi mies olla niin luulisi, että sitä ääntä voisi saada, mutta ei. Sitten tietysti toinen asia tuossa laulajan iljettävyydessä on tuo pallinaamainen ulkomuoto, joka lienee suurilta osin tuon brittiläisyyden aiheuttamaa. Britit ovat muutenkin mielestäni hieman niljakkaita, sillä he ovat niin pirun tärkeitä siellä omalla pikku saarellaan. British English on myös rasittavan kuuloista.

Yhtye on tunnettu siitä, että he tekevät hyväntekeväisyyttä ja toimivat jossain määrin ekologisuuden puolestapuhujina. Ainut ongelmahan heidän kohdallaan on se, että siitä on tehty ikään kuin myyntivaltti heille ja heidän ylenmääräistä hyvyyttä korostetaan mielestäni aivan liikaa, nimittäin tekeväthän muutkin ihmiset tekoja paremman huomisen ja maailman vuoksi, mutta ei siitä hittovie ihan joka paikassa kailoteta. En todellakaan tarkoita, että tarvisi olla jotenkin pahiksen oloisia tai jotain rikollisia vaan ihan sellaisia tavallisia, ei siis mitään kohosteista.

U2 on myös hieman tätä hyvyys-kastia, enkä ole oikein heidänkään fani. Plussia U2:lle antaa se, että he olivat ensiksi ja musiikki on vähän sellaista reippaampaa, eikä pelkkää ulinaa. Toisaalta tässä melko suuren eron saattaa tehdä se, että he ovat peräisin Irlannista.

Joskus olen jostain kuullut tai lukenut Coldplayn haastattelun ja minut on saanut hermostumaan sekin, että yhtye asettuu ikäänkuin faniensa ja muiden ihmisten yläpuolelle, tuolla ylenpalttisella hyvyydellään. Kuin he olisivat joitain yli-ihmisiä tai jumalia ja kuinka jossain oli ettei heidän faninsa saa lähettää heille fanipostia postitse vaan pelkästään sähköisenä, koska se on epäekologista. Ymmärrän tämän pointin vallan mainiosti, mutta epäilen, että melko harvat nykyaikana mitään kirjeitä edes kirjoittaa. 

Vuoden sisällä (suurinpiirtein) on ollu juttua jossain Trendissä tms. kaikenmaailman fanittajista ja siellä oli juttua jostain joka fanittaa Coldplayta ihan törkeesti ja kuuntelee sitä vuorokaudessa monta tuntia. Ihmettelen tosissani sen ihmisen mielenterveyttä. Miten joku jaksaa!! Minä todellakin sammutan koko radion heti jos alkaa soida joku heidän biisinsä. Yleensä pidänkin radion vielä karanteenissa jonkun tunnin ettei sitä vaan kuulu mistään.

Joku voisi ajatella, että nyt voisin kirjoittaa pätkän jotain hyvää, mutten tee sitä, enkä linkkaa mitään biisejä, kuunnelkaa Youtubesta vaikka jos kiinnostaa.

Pitää vielä selventää hieman tämän tekstin motiivia, eli halusin kertoa teille omasta inhokistani, etenkin sen miksi se on inhokkini.

No mielipiteitä Coldplaysta otetaan  vastaan. Mitä inhokkeja muilla on?