torstai 12. tammikuuta 2012

Tatuoinneista ja epiloinnista.. +ylipäätään karvanpoistosta!

Puhuinko aiemmin siitä mun tatuoitsimisesta. Ainakin suunnitteluvaiheessa, mutta mähän otinkin sen pari kuukautta sitten. Ja sen jälkeenhän sain vastata useita kertoja siihen kysymykseen: Sattuuks se? Tietysti vastasin, että eihän se satu.

No ei se nyt varsinaisesti sattunu, tai no sillai kirveli. Tuska tuli vasta ensimmäisen pesun yhteydessä ja sitten se olikin arka pitkään. Ei se siis mikään erityisen kipeä ollut..

Sitten mainitsen tuosta epiloinnista, eli säärikarvojen repimisestä pienellä kovaa ääntä pitävällä vehkeellä. SE ON KIPEÄÄ! Siis suorastaan aivan sairasta, tästä huolimatta olen tehnyt sitä nyt monena iltana. Olen jäänyt suorastaan koukkuun itseni kiduttamiseen. Koivet alkavat olla jo sileät, mutta perhana onhan niitä silti ajeltava. Aina kun havaitsen yhdenkin karvan revin sen pois. Yhtenä iltana mietin ihan tosissani, että voisikohan kainalot ajella myös tuolla minikiduttajalla.

Eli voin sanoa teille hyvät epiloivat naiset, (miksei tietty miehetkin) jos pystytte repimään karvoja, ei tatuointi tunnu missään..

Niin ja sit vielä toi plussa.. Et jos epilointi on tuskasta niin ne kylmävahaliuskat vasta tuskallisia onkin.. Jotenkin oon onnistunu melko hyvin välttelemään kidutusta koko nuoruus ikäni, mutta kun se sheivaaminen on sit niin veristä touhua. Siis en käsitä, et miten saan aina ihan sairaasti haavoja siitä. Viimeks sellasen reikärivin sääreen, vaikka vedin sillä höylällä ihan tavallisesti ettei se luisunu sivuille yhtään..

No jaa. Miksihän mä nyt jauhan näistä asioista.. Eiköhän ala olla loppuun käsitelty tääkin aihe.. Äitin kommentti: ''Sä oot ihan hysteerinen noiden karvojes kanssa'' taitaa pitää paikkaansa. En tiiä mistä johtuu.. En mä oo ees mikään tumma karvainen tai mitenkään erityisen karvainen.. Oikeestaan oon lähtökohtasesti jo melko karvaton..

Ei oo perkele todellista tää höpötys!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti